Matkakertomus Virosta osa 2 Tallinna

Oltuamme Pärnussa 3 päivää vaihdoimme maisemaa Tallinnaan. Tallinnan loman aikana säät suosivat ja meitä lämmitti loppukesän aurinko. Ihmiset nauttivat ruuista ja juomista ulkona ravintoloiden terasseilla (tai patioilla kuten Oulussa sanotaan). Ihastuin Tallinnan vanhaankaupunkiin heti ensi näkemältä. Vanhoja rakennuksia ja kapeita kujia joka suunnalla. Idyllisiä ravintoloita kävelykatujen varsilla. Kuin olisi palannut ajassa taaksepäin monta sataa vuotta.

Olimme varanneet huoneiston Kullessepa Residencesta. Kullassepa Residence sijaitsee aivan Tallinnan vanhankaupungin sydämessä, vain muutaman askeleen päässä Raatihuoneentorilta. Sijainti oli mitä parhain. Tärkeimmät nähtävyydet ja ravintolat olivat kävelymatkan päässä. Kullassepa Residencen huoneiston tasoon emme joutuneet pettymään (vaikkakin pelkäsimme pahinta traumaattisen Pärnun hostellikokemuksen jälkeen). Huoneisto oli pieni kaksio ja meillä oli oma kylpyhuone ja keittiö. Auton jätimme vartioidulle pysäköintialueelle muutaman sadan metrin päähän. Maksu taisi olla vain 7 euroa vuorokaudelta, joten todella edullista pysäköintiä. Huoneistokin oli edullinen sijaintiin ja tasoon nähden. Suosittelen ehdottomasti!

Kullassepa Residence vaaleanharmaa rakennus (toinen oikelta)

Kullassepa katu huoneiston ikkunasta kuvattuna

Olin kotosuomessa tulostanut kartan, johon olin merkannut parisenkymmentä nähtävyyttä Tallinnan vanhankaupungin alueelta. Ystäväni eivät olleet niinkään kiinnostuneita nähtävyyksistä, mutta lähtivät näennäisen iloisesti kiertämään nähtävyyksiä. Olivathan he kuulleet jo kuukauden etukäteen kaikista nähtävyyksistä, jotka minun on PAKKO päästä katsomaan. Kyllä sen verran pitää ystävän tukena olla, että esittää edes kiinnostunutta hänelle tärkeissä asioissa!

Lähdimme siis minun johdollani kiertämään nähtävyyksiä. Lähin nähtävyys oli tietenkin Raatihuoneentori ja Raatihuone. Alakaupungin ehdottomasti näkemisenarvoisin ja kaunein paikka oli kuitenkin Katariinankuja (Katariina Käik). Kujalla kävellessä voi luulla joutuneensa aikakoneeseen ja päässeen takaisin keskiajalle.

Raatihuone

 Ravintola Katariinankujalla

 Vanhan rakennuksen esittely Katariinankujalla

Kävimme katsomassa myös yläkaupunkia eli Toompean mäkeä. Siellä näimme muun muassa Toompean linnan, tuomiokirkon ja lukuisia torneja, joista oma suosikkini on ehdottomasti neitsyttorni. Pitihän nähdä millaiseen torniin entisajan prostituoidut vangittiin. Sain myös päteä kertoessani neitsyttornin historiaa ystävilleni (joita historiatietous kiinnosti kuin kilo sitä itseään).

Jos en vallan erehdy niin tämä on Kiek In De Kök vartiotorni

Neitsyttorni

Pitkä Hermanni (Pikk Hermann)

Nautin täysin rinnoin matkaoppaan roolistani ja nähtävyyksien kiertelystä. Matkakumppanini olivat valitettavasti kiittämättömiä moukkia, joita ei kiinnostanut mikään muu kuin omat piilopullot kassiensa sopukoissa. Tämän huomasin, kun olimme taivaltaneet (minä etunenässä naama kartassa kiinni) koko yläkaupungin läpi. Vaikertelevia huokaisuja alkoi kuulua takaa aina kun pysädyin jonkun vanhan rakennuksen eteen miettimään mikäköhän hieno historiallinen rakennus tämä mahtaa olla. Menimmekin pakollisen nähtävyyskierroksen päätteeksi läheiseen puistoon istuskelemaan ja nauttimaan Tallinnan loppukesän lämpimästä ilmasta ja virvokkeista. Puistossa oli myös nähtävyyttä kerrakseen. Näimme nuoren lemmenparin "hommissa" puistossa. Paparazzina ikuistin myös tämän nähtävyyden kameraani.

Pakollisen nähtävyyskierroksen jälkeen pääsimme itse asiaan eli tutustumaan Tallinnan kauppoihin ja ravintoiloihin. Hintataso Tallinnan ravintoloissa oli kalliimpi kuin Pärnussa, mutta kuitenkin edullisempi kuin Suomessa. Tallinnassa söin elämäni parhaan ruoka-annoksen Peppersack nimisessä ravintolassa vanhassakaupungissa. Valitsimme kyseisen ravintolan, koska se oli juuri sopivan romanttinen ja keskiaikainen krapulapäivän lounasta varten. Suosittelen ravintolaa ehdottomasti kaikille! Miljöö on mitä idyllisin ja ruuat uskomattoman hyviä. Olen kuullut kehuja myös vanhankaupungin Olde Hansa ravintolasta, mutta siellä emme kerenneet tällä reissulla käymään.

Ravintola Peppersack

Alkupalaksi valkosipulileivät dippikastikkeella

Pääruuaksi käsityöläisen unelma <3

Ja seuraavaksi päästäänkin siihen miten olin saanut krapulan, jota parantelin Peppersackissa. Kävimme tutustumassa Tallinnan yöelämään pariinkin otteeseen. Kävimme nuorison suosimissa baareissa, mutta jätimme hulppeimmat ja kalleimmat yökerhot kermapepuille. Ehdottomaksi suosikiksemme nousi Nimeta baari eikä lainkaan sen vuoksi, että siellä naiset saivat 2 drinkkiä yhden hinnalla. Suomen kalliisiin hintoihin tottuneella pihillä naikkosella meni pasmat ihan sekaisin ja tuli otettua drinkkejä oikein kaksin käsin. Kävimme myös yön myöhäisinä tunteina suomalaisia perinteitä kunnioittaen laulamassa karaokea Helsinki nimisessä karaokebaarissa ja hakemassa yölliset mätöt Hesburgerilta.

Shoppailu jäi vähäiseksi Tallinnassa, koska emme uskaltaneet lähteä autolla ajelemaan keskustan ulkopuolella sijaitseviin ostoskeskuksiin kuten Rocca Al Mareen. Kävelymatkan päässä oli kuitenkin sopiva määrä vaateliikkeitä ja pieniä ostoskeskuksia, joita kiersimme.  Kauneushoitoloita oli ympäri Tallinnaa, mutta laadukkaan näköiset liikkeet olivat täyteen buukattu. Löysimme kuitenkin vanhankaupungin sivukadulta venäläisen kauneushoitolan, jossa oli vapaita aikoja. Ystäväni uskaltautui ottamaan siellä ripsienpidennykset. Yhteinen kieli venäläisen kauneushoitolan työntekijän kanssa uupui ja kaverini sai melko muhkeat ripset. Ripset ovat kuitenkin pysyneet hyvin paikallaan ja ystäväni on ollut niihin tyytyväinen. Itse otin kulmien värjäyksen samaan aikaan kun ystävälleni laitettiin ripsiä. Kulmiin en ollut tyytyväinen. Väri oli epätasaisesti laitettu ja kulmat huonosti nypitty. Paremman tuloksen saan, kun värjään itse kotona. Tuli kuitenkin kokeiltua ja lysti maksoi alle kympin, joten ei edes harmita.

Matkamme kohokohta saapui lähtöaamuna, kun pääsimme shoppailemaan farmariautomme takatilan täyteen virvokkeita. Hullaannuimme viinakaupassa niin, että ulos tullessamme ja autoa pakatessamme huomasimme, ettei kaikki ehkä mahdu autoon. Auton takapää viisti melkein maata, kun kaikki viinat oli pakattu kyytiin. Tätä ongelmaa emme olleet ajatelleet kertaakaan matkaa suunnitellessa. Pakkasimme viinat uudelleen ja koitimme saada painoa myös auton etupäähän laittamalla pulloja apukuskin jalkatilaan. Laiha lohtuhan se oli, mutta koitimme edes jotenkin säästää autorukkaa. En muista milloin olin viimeksi jännittänyt niin paljon kuin silloin, kun käynnistin auton ja lähdin ajamaan eteenpäin. Huokaisimme kaikki helpotuksesta, kun auto lähti soljumaan eteenpäin kohtuullisen vaivattomasti. Autonihan on surullisen kuuluisa laiskuudestaan. Monesti olemme ihmetelleet kuka ääliö laittaa isoon farmariautoon 1,6 litran moottorin? Toisaalta voisi ihmetellä kuka ääliö ostaa sellaisen auton... Enpähän ainakaan kaahaa liikenteessä, kun autolla ei edes pääse satasta lujempaa ellei ole aikaa kiihdyttää puolta tuntia. No yhtä kaikki pääsimme kotimatkalle ja ihme kyllä pääsimme ehjinä kotiin. Auto kylläkin veteli viimeisiään ja siihen piti tehdä iso ja kallis remontti reissun jälkeen, mutta se nyt on pikkuseikka.

Summa summarum: voin suositella Viron matkailua lämpimästi kaikille. Itse aion ehdottomasti lähteä sinne vielä uudelleen. Tallinnaan vien seuraavalla kerralla jonkun pahaa-aavistamattoman kaverin, joka joutuu tällä kertaa juoksemaan kanssani läpi kaikki nähtävyydet. Paljonhan jäi vielä nähtävää.

Matkakertomus Virosta osa 1 Pärnu

Painostuksen alaisena kirjoitan matkakertomuksen kesän toiseltakin ulkomaanmatkaltani. Kävin kahden ystäväni ja siskoni kanssa Virossa automatkalla.Yövyimme ensin Pärnussa kolme yötä ja tämän jälkeen 3 yötä Tallinnassa. Olimme suunnitelleet matkaa edelliskesästä saakka. Kävimme tuolloin risteilyn ohessa pikavisiitillä Tallinnassa. Tällöin ilta Baltic Princessillä meni pitkäksi ja rantauduttuamme Tallinnaan emme olleet parhaissa sielun ja ruumiin voimissa. Kävimme siis vain paikallisessa viinakaupassa täydentämässä viinavarastoja. Käsin emme saaneet raahattua laivaan kovinkaan paljon kaupan antimia, joten päätimme tulla seuraavana kesänä uudelleen auton kanssa ja viipyä kauemmin (jottei kylillä ala liikkua huhuja alkkiksista, jotka lähtevät Oulusta saakka hakemaan vain viinaa Virosta). Meidän tämänkertaisen viinanhakureissun alibi oli siis tyttöjen rentoutumisreissu Viroon.

 Matkalla Pärnuun

Rentoutumisreissu ei alkanut mitä parhaimmalla tavalla. Ensimmäisen kolarin meinasimme ajaa jo Suomen puolella. Virossa meillä ei ollut ohjeenamme kuin tulostetut kartat sekä Tallinnasta että Pärnusta. Saimmekin kierrellä hetken aikaa Pärnussa ennen kuin tajusimme missä päin karttaani olimme.

Majapaikaksemme Pärnussa olimme valinneet Muuli Hostellin. Olimme varanneet  neljän hengen huoneiston omalla kylpyhuoneella ja keittiöllä. Yllättäen saimme vain oman huoneen ja jaetun kettiön ja kylpyhuoneen. Olimme niin sanattomia hostellin tasosta, ettemme tajunneet edes valittaa mistään. Hostellin omistajan esiteltyä meille paikat ja lähdettyä emme tienneet itkeäkö vai nauraa. Huoneemme oli kuvottava. Petivaatteet oli pesty, mutta ne olivat ainakin vuosikymmenen vanhoja ja täynnä vanhoja tahroja. Huoneemme ovessa oli iso rullaverhon peittämä ikkuna. Ei olisi ollut iso työ hajottaa ikkuna ja tepastella sisään varastamaan kaikki tavaramme. Seinällä tapetissa oli hometahroja ja huoneemme pieni jääkaappi oli likainen. Alakerrassa sijaitsevalle suihkutilalle ei ole sanoja. En tiedä onko kylpyhuoneesta tullessa suihkun jälkeen likaisempi kuin sinne mennessä. 

Muuli Hostel

Jos jotain positiivista niin huoneemme oli iso, meillä oli oma terassi, keittiö oli puhdas ja siisti sekä telkkarista näkyi ylen kanavat, mikä tarkoitti sitä, että saimme katsella olympialaisia (vai mitkä kisat nyt silloin olivatkaan menossa) suomalaisella selostuksella. Ensijärkytyksen jälkeen hostelli alkoi tuntua ihan kivalle. Siskoni toki viihtyi hostellissa heti ensihetkestä saakka (johtuneeko siitä, että hänen oma vuokra-asunto on melkein yhtä nuhjuinen ja tunsi olonsa kotoisaksi). En voi sinänsä suositella hostellia (ainakaan hotellitasoiseen majoitukseen tottuneille), mutta toisaalta viihdyimme siellä loppuviimein ihan hyvin.

Pärnun kävelykatu Rüütli

Random ravintola kävelykadun varrella

Pärnu oli ihana pieni idyllinen kylä vanhoine taloineen ja kävelykatuineen. Ja voi että siellä oli halpaa! Ravintolassa sai täyttävän aterian reilusti alle kympillä (yleensä 5-7 eurolla). Toki juomat maksoivat siihen päälle muutaman euron, mutta silti Suomen hintoihin verrattaessa huomattavasti edullisempaa. Esimerkiksi Steffani ravintolassa tilasin 6 euron tortillan, josta jaksoin syödä vain puolet. Loput sai mukaan. Jos olisin tiennyt tämän ateriaa syödessäni, en olisi koittanut väkisin ahtaa kaikkea ruokaa sisääni ja ollut ihan ähkyssä loppuiltaa.

6 euron ateria Steffanissa

Aamupalalla kävimme Georg kahvilassa Pärnun keskustassa. Sieltä sai ihania leivoksia ja aamupalaleipiä. Ostimme siskoni kanssa yhteiseksi 2 leipää, limukan ja voileipäkakkupalan ja maksoimme niistä yhteensä 4,5 euroa. Kahvilasta olisi saanut myös oikeaa ruokaa huokeaan hintaan, mutta ruokalista oli vain viroksi, joten emme osanneet/uskaltaneet yrittää tilata mitään.

 Aamupala kahdelle Georg kahvilassa

Säät eivät suoranaisesti suosineet matkamme aikana. Päivisin oli pilvistä, mutta iltaisin alkoi paistaa aurinko ja oli lämmintä. Kävimme kuitenkin muutamaan otteeseen rannalla. Ranta oli Johanna Tukiaista lainaten "vähän kuin Hiekkajoen Kalasärkät tai Yyteri". Yyterissä en ole käynyt, mutta vertaus "Kalasärkkiin ja Hiekkajokeen" oli osuva.

Pärnun ranta

Hostellimme sijaitsi sopivasti juuri nudistirannan kupeessa. Voitte kuvitella minkä neronleimauksen saimme illansuussa nautittuamme hiukan (ehkä jälkeenpäin ajateltuna liikaa) Viron halpoja juomia. Kävimme naku-uinnilla! Rannalla ei ollut tasan yhtään muuta nudistia. Lähinnä lenkkeilijöitä (yllättäen vaatteet päällä). Yksi matkaseurueemme jäsenistä oli flunssassa ja jäi vahtimaan tavaroitamme ja nolostumaan meidänkin puolesta. Kuulemma muuankin lenkkeilijä oli vaihtanut suuntaa nähdessään nakuilijoita vedessä. Hei haloo, se on nakuranta myös illalla! Vai olikohan sittenkään...

Ladies beach

Pärnun iltaelämään emme sen kummemmin tutustuneet, koska olimme Pärnussa arkipäivinä. Tallinnaan lähtöä edeltävänä iltana matkaseuralaiseni kävivät paikallisessa karaokebaarissa katsomassa humaltunuttta karaoke-emäntää. Illan viihdyke oli ollut karaoke-emännän toilailujen seuraaminen myötähäpeää tuntien. Muina iltoina kävimme vain ravintoloissa syömässä ja joimme "muutaman". Emme me sentään mitään Tukiaisia mehulomalla olleet. Pitäähän halvoista juomista ottaa kaikki irti, vaikkei iltamyöhään jaksaisikaan rillutella.