Matkakertomus Virosta osa 2 Tallinna

Oltuamme Pärnussa 3 päivää vaihdoimme maisemaa Tallinnaan. Tallinnan loman aikana säät suosivat ja meitä lämmitti loppukesän aurinko. Ihmiset nauttivat ruuista ja juomista ulkona ravintoloiden terasseilla (tai patioilla kuten Oulussa sanotaan). Ihastuin Tallinnan vanhaankaupunkiin heti ensi näkemältä. Vanhoja rakennuksia ja kapeita kujia joka suunnalla. Idyllisiä ravintoloita kävelykatujen varsilla. Kuin olisi palannut ajassa taaksepäin monta sataa vuotta.

Olimme varanneet huoneiston Kullessepa Residencesta. Kullassepa Residence sijaitsee aivan Tallinnan vanhankaupungin sydämessä, vain muutaman askeleen päässä Raatihuoneentorilta. Sijainti oli mitä parhain. Tärkeimmät nähtävyydet ja ravintolat olivat kävelymatkan päässä. Kullassepa Residencen huoneiston tasoon emme joutuneet pettymään (vaikkakin pelkäsimme pahinta traumaattisen Pärnun hostellikokemuksen jälkeen). Huoneisto oli pieni kaksio ja meillä oli oma kylpyhuone ja keittiö. Auton jätimme vartioidulle pysäköintialueelle muutaman sadan metrin päähän. Maksu taisi olla vain 7 euroa vuorokaudelta, joten todella edullista pysäköintiä. Huoneistokin oli edullinen sijaintiin ja tasoon nähden. Suosittelen ehdottomasti!

Kullassepa Residence vaaleanharmaa rakennus (toinen oikelta)

Kullassepa katu huoneiston ikkunasta kuvattuna

Olin kotosuomessa tulostanut kartan, johon olin merkannut parisenkymmentä nähtävyyttä Tallinnan vanhankaupungin alueelta. Ystäväni eivät olleet niinkään kiinnostuneita nähtävyyksistä, mutta lähtivät näennäisen iloisesti kiertämään nähtävyyksiä. Olivathan he kuulleet jo kuukauden etukäteen kaikista nähtävyyksistä, jotka minun on PAKKO päästä katsomaan. Kyllä sen verran pitää ystävän tukena olla, että esittää edes kiinnostunutta hänelle tärkeissä asioissa!

Lähdimme siis minun johdollani kiertämään nähtävyyksiä. Lähin nähtävyys oli tietenkin Raatihuoneentori ja Raatihuone. Alakaupungin ehdottomasti näkemisenarvoisin ja kaunein paikka oli kuitenkin Katariinankuja (Katariina Käik). Kujalla kävellessä voi luulla joutuneensa aikakoneeseen ja päässeen takaisin keskiajalle.

Raatihuone

 Ravintola Katariinankujalla

 Vanhan rakennuksen esittely Katariinankujalla

Kävimme katsomassa myös yläkaupunkia eli Toompean mäkeä. Siellä näimme muun muassa Toompean linnan, tuomiokirkon ja lukuisia torneja, joista oma suosikkini on ehdottomasti neitsyttorni. Pitihän nähdä millaiseen torniin entisajan prostituoidut vangittiin. Sain myös päteä kertoessani neitsyttornin historiaa ystävilleni (joita historiatietous kiinnosti kuin kilo sitä itseään).

Jos en vallan erehdy niin tämä on Kiek In De Kök vartiotorni

Neitsyttorni

Pitkä Hermanni (Pikk Hermann)

Nautin täysin rinnoin matkaoppaan roolistani ja nähtävyyksien kiertelystä. Matkakumppanini olivat valitettavasti kiittämättömiä moukkia, joita ei kiinnostanut mikään muu kuin omat piilopullot kassiensa sopukoissa. Tämän huomasin, kun olimme taivaltaneet (minä etunenässä naama kartassa kiinni) koko yläkaupungin läpi. Vaikertelevia huokaisuja alkoi kuulua takaa aina kun pysädyin jonkun vanhan rakennuksen eteen miettimään mikäköhän hieno historiallinen rakennus tämä mahtaa olla. Menimmekin pakollisen nähtävyyskierroksen päätteeksi läheiseen puistoon istuskelemaan ja nauttimaan Tallinnan loppukesän lämpimästä ilmasta ja virvokkeista. Puistossa oli myös nähtävyyttä kerrakseen. Näimme nuoren lemmenparin "hommissa" puistossa. Paparazzina ikuistin myös tämän nähtävyyden kameraani.

Pakollisen nähtävyyskierroksen jälkeen pääsimme itse asiaan eli tutustumaan Tallinnan kauppoihin ja ravintoiloihin. Hintataso Tallinnan ravintoloissa oli kalliimpi kuin Pärnussa, mutta kuitenkin edullisempi kuin Suomessa. Tallinnassa söin elämäni parhaan ruoka-annoksen Peppersack nimisessä ravintolassa vanhassakaupungissa. Valitsimme kyseisen ravintolan, koska se oli juuri sopivan romanttinen ja keskiaikainen krapulapäivän lounasta varten. Suosittelen ravintolaa ehdottomasti kaikille! Miljöö on mitä idyllisin ja ruuat uskomattoman hyviä. Olen kuullut kehuja myös vanhankaupungin Olde Hansa ravintolasta, mutta siellä emme kerenneet tällä reissulla käymään.

Ravintola Peppersack

Alkupalaksi valkosipulileivät dippikastikkeella

Pääruuaksi käsityöläisen unelma <3

Ja seuraavaksi päästäänkin siihen miten olin saanut krapulan, jota parantelin Peppersackissa. Kävimme tutustumassa Tallinnan yöelämään pariinkin otteeseen. Kävimme nuorison suosimissa baareissa, mutta jätimme hulppeimmat ja kalleimmat yökerhot kermapepuille. Ehdottomaksi suosikiksemme nousi Nimeta baari eikä lainkaan sen vuoksi, että siellä naiset saivat 2 drinkkiä yhden hinnalla. Suomen kalliisiin hintoihin tottuneella pihillä naikkosella meni pasmat ihan sekaisin ja tuli otettua drinkkejä oikein kaksin käsin. Kävimme myös yön myöhäisinä tunteina suomalaisia perinteitä kunnioittaen laulamassa karaokea Helsinki nimisessä karaokebaarissa ja hakemassa yölliset mätöt Hesburgerilta.

Shoppailu jäi vähäiseksi Tallinnassa, koska emme uskaltaneet lähteä autolla ajelemaan keskustan ulkopuolella sijaitseviin ostoskeskuksiin kuten Rocca Al Mareen. Kävelymatkan päässä oli kuitenkin sopiva määrä vaateliikkeitä ja pieniä ostoskeskuksia, joita kiersimme.  Kauneushoitoloita oli ympäri Tallinnaa, mutta laadukkaan näköiset liikkeet olivat täyteen buukattu. Löysimme kuitenkin vanhankaupungin sivukadulta venäläisen kauneushoitolan, jossa oli vapaita aikoja. Ystäväni uskaltautui ottamaan siellä ripsienpidennykset. Yhteinen kieli venäläisen kauneushoitolan työntekijän kanssa uupui ja kaverini sai melko muhkeat ripset. Ripset ovat kuitenkin pysyneet hyvin paikallaan ja ystäväni on ollut niihin tyytyväinen. Itse otin kulmien värjäyksen samaan aikaan kun ystävälleni laitettiin ripsiä. Kulmiin en ollut tyytyväinen. Väri oli epätasaisesti laitettu ja kulmat huonosti nypitty. Paremman tuloksen saan, kun värjään itse kotona. Tuli kuitenkin kokeiltua ja lysti maksoi alle kympin, joten ei edes harmita.

Matkamme kohokohta saapui lähtöaamuna, kun pääsimme shoppailemaan farmariautomme takatilan täyteen virvokkeita. Hullaannuimme viinakaupassa niin, että ulos tullessamme ja autoa pakatessamme huomasimme, ettei kaikki ehkä mahdu autoon. Auton takapää viisti melkein maata, kun kaikki viinat oli pakattu kyytiin. Tätä ongelmaa emme olleet ajatelleet kertaakaan matkaa suunnitellessa. Pakkasimme viinat uudelleen ja koitimme saada painoa myös auton etupäähän laittamalla pulloja apukuskin jalkatilaan. Laiha lohtuhan se oli, mutta koitimme edes jotenkin säästää autorukkaa. En muista milloin olin viimeksi jännittänyt niin paljon kuin silloin, kun käynnistin auton ja lähdin ajamaan eteenpäin. Huokaisimme kaikki helpotuksesta, kun auto lähti soljumaan eteenpäin kohtuullisen vaivattomasti. Autonihan on surullisen kuuluisa laiskuudestaan. Monesti olemme ihmetelleet kuka ääliö laittaa isoon farmariautoon 1,6 litran moottorin? Toisaalta voisi ihmetellä kuka ääliö ostaa sellaisen auton... Enpähän ainakaan kaahaa liikenteessä, kun autolla ei edes pääse satasta lujempaa ellei ole aikaa kiihdyttää puolta tuntia. No yhtä kaikki pääsimme kotimatkalle ja ihme kyllä pääsimme ehjinä kotiin. Auto kylläkin veteli viimeisiään ja siihen piti tehdä iso ja kallis remontti reissun jälkeen, mutta se nyt on pikkuseikka.

Summa summarum: voin suositella Viron matkailua lämpimästi kaikille. Itse aion ehdottomasti lähteä sinne vielä uudelleen. Tallinnaan vien seuraavalla kerralla jonkun pahaa-aavistamattoman kaverin, joka joutuu tällä kertaa juoksemaan kanssani läpi kaikki nähtävyydet. Paljonhan jäi vielä nähtävää.

Matkakertomus Virosta osa 1 Pärnu

Painostuksen alaisena kirjoitan matkakertomuksen kesän toiseltakin ulkomaanmatkaltani. Kävin kahden ystäväni ja siskoni kanssa Virossa automatkalla.Yövyimme ensin Pärnussa kolme yötä ja tämän jälkeen 3 yötä Tallinnassa. Olimme suunnitelleet matkaa edelliskesästä saakka. Kävimme tuolloin risteilyn ohessa pikavisiitillä Tallinnassa. Tällöin ilta Baltic Princessillä meni pitkäksi ja rantauduttuamme Tallinnaan emme olleet parhaissa sielun ja ruumiin voimissa. Kävimme siis vain paikallisessa viinakaupassa täydentämässä viinavarastoja. Käsin emme saaneet raahattua laivaan kovinkaan paljon kaupan antimia, joten päätimme tulla seuraavana kesänä uudelleen auton kanssa ja viipyä kauemmin (jottei kylillä ala liikkua huhuja alkkiksista, jotka lähtevät Oulusta saakka hakemaan vain viinaa Virosta). Meidän tämänkertaisen viinanhakureissun alibi oli siis tyttöjen rentoutumisreissu Viroon.

 Matkalla Pärnuun

Rentoutumisreissu ei alkanut mitä parhaimmalla tavalla. Ensimmäisen kolarin meinasimme ajaa jo Suomen puolella. Virossa meillä ei ollut ohjeenamme kuin tulostetut kartat sekä Tallinnasta että Pärnusta. Saimmekin kierrellä hetken aikaa Pärnussa ennen kuin tajusimme missä päin karttaani olimme.

Majapaikaksemme Pärnussa olimme valinneet Muuli Hostellin. Olimme varanneet  neljän hengen huoneiston omalla kylpyhuoneella ja keittiöllä. Yllättäen saimme vain oman huoneen ja jaetun kettiön ja kylpyhuoneen. Olimme niin sanattomia hostellin tasosta, ettemme tajunneet edes valittaa mistään. Hostellin omistajan esiteltyä meille paikat ja lähdettyä emme tienneet itkeäkö vai nauraa. Huoneemme oli kuvottava. Petivaatteet oli pesty, mutta ne olivat ainakin vuosikymmenen vanhoja ja täynnä vanhoja tahroja. Huoneemme ovessa oli iso rullaverhon peittämä ikkuna. Ei olisi ollut iso työ hajottaa ikkuna ja tepastella sisään varastamaan kaikki tavaramme. Seinällä tapetissa oli hometahroja ja huoneemme pieni jääkaappi oli likainen. Alakerrassa sijaitsevalle suihkutilalle ei ole sanoja. En tiedä onko kylpyhuoneesta tullessa suihkun jälkeen likaisempi kuin sinne mennessä. 

Muuli Hostel

Jos jotain positiivista niin huoneemme oli iso, meillä oli oma terassi, keittiö oli puhdas ja siisti sekä telkkarista näkyi ylen kanavat, mikä tarkoitti sitä, että saimme katsella olympialaisia (vai mitkä kisat nyt silloin olivatkaan menossa) suomalaisella selostuksella. Ensijärkytyksen jälkeen hostelli alkoi tuntua ihan kivalle. Siskoni toki viihtyi hostellissa heti ensihetkestä saakka (johtuneeko siitä, että hänen oma vuokra-asunto on melkein yhtä nuhjuinen ja tunsi olonsa kotoisaksi). En voi sinänsä suositella hostellia (ainakaan hotellitasoiseen majoitukseen tottuneille), mutta toisaalta viihdyimme siellä loppuviimein ihan hyvin.

Pärnun kävelykatu Rüütli

Random ravintola kävelykadun varrella

Pärnu oli ihana pieni idyllinen kylä vanhoine taloineen ja kävelykatuineen. Ja voi että siellä oli halpaa! Ravintolassa sai täyttävän aterian reilusti alle kympillä (yleensä 5-7 eurolla). Toki juomat maksoivat siihen päälle muutaman euron, mutta silti Suomen hintoihin verrattaessa huomattavasti edullisempaa. Esimerkiksi Steffani ravintolassa tilasin 6 euron tortillan, josta jaksoin syödä vain puolet. Loput sai mukaan. Jos olisin tiennyt tämän ateriaa syödessäni, en olisi koittanut väkisin ahtaa kaikkea ruokaa sisääni ja ollut ihan ähkyssä loppuiltaa.

6 euron ateria Steffanissa

Aamupalalla kävimme Georg kahvilassa Pärnun keskustassa. Sieltä sai ihania leivoksia ja aamupalaleipiä. Ostimme siskoni kanssa yhteiseksi 2 leipää, limukan ja voileipäkakkupalan ja maksoimme niistä yhteensä 4,5 euroa. Kahvilasta olisi saanut myös oikeaa ruokaa huokeaan hintaan, mutta ruokalista oli vain viroksi, joten emme osanneet/uskaltaneet yrittää tilata mitään.

 Aamupala kahdelle Georg kahvilassa

Säät eivät suoranaisesti suosineet matkamme aikana. Päivisin oli pilvistä, mutta iltaisin alkoi paistaa aurinko ja oli lämmintä. Kävimme kuitenkin muutamaan otteeseen rannalla. Ranta oli Johanna Tukiaista lainaten "vähän kuin Hiekkajoen Kalasärkät tai Yyteri". Yyterissä en ole käynyt, mutta vertaus "Kalasärkkiin ja Hiekkajokeen" oli osuva.

Pärnun ranta

Hostellimme sijaitsi sopivasti juuri nudistirannan kupeessa. Voitte kuvitella minkä neronleimauksen saimme illansuussa nautittuamme hiukan (ehkä jälkeenpäin ajateltuna liikaa) Viron halpoja juomia. Kävimme naku-uinnilla! Rannalla ei ollut tasan yhtään muuta nudistia. Lähinnä lenkkeilijöitä (yllättäen vaatteet päällä). Yksi matkaseurueemme jäsenistä oli flunssassa ja jäi vahtimaan tavaroitamme ja nolostumaan meidänkin puolesta. Kuulemma muuankin lenkkeilijä oli vaihtanut suuntaa nähdessään nakuilijoita vedessä. Hei haloo, se on nakuranta myös illalla! Vai olikohan sittenkään...

Ladies beach

Pärnun iltaelämään emme sen kummemmin tutustuneet, koska olimme Pärnussa arkipäivinä. Tallinnaan lähtöä edeltävänä iltana matkaseuralaiseni kävivät paikallisessa karaokebaarissa katsomassa humaltunuttta karaoke-emäntää. Illan viihdyke oli ollut karaoke-emännän toilailujen seuraaminen myötähäpeää tuntien. Muina iltoina kävimme vain ravintoloissa syömässä ja joimme "muutaman". Emme me sentään mitään Tukiaisia mehulomalla olleet. Pitäähän halvoista juomista ottaa kaikki irti, vaikkei iltamyöhään jaksaisikaan rillutella.

Matkakuumetta ja reissumuisteloita

Poden kroonista matkakuumetta. Pahimmillaan matkakuume on aina reissun jälkeen. Olen lapsesta saakka haaveillut ulkomaanmatkoista varsinkin lämpimiin maihin. Lapsuudessani perheelläni ei ollut varaa matkustaa ja kaiholla katselin kavereitani, jotka kävivät etelänmatkoilla harva se talvi. Voi sitä kateuden määrää! Nyt kun olen päässyt matkustuksen makuun, en saa siitä tarpeekseni.

Ensimmäisen kerran kävin ulkomailla (Ruotsiahan ei voi lukea ulkomaaksi varsinkaan, jos on käynyt vain päiväristeilyllä Tukholmassa) lukiossa ollessani. Kävin kahden opettajan ja toisen lukiolaisen kanssa Liettuassa Vilnassa tutustumassa paikalliseen kuvataidepainotteiseen kouluun. EU tuki tuota reissua (en kyllä ymmärrä miksi!) ja itselleni jäi maksettavaksi vain omat ostokset. Lennot, hotellin, ruokailut, taksilla ajot ja kulttuurielämykset maksettin jostain EU:n avustuksesta. Kävimme katsomassa balettia, ruokailemassa ihanissa ravintoloissa ja tutustuimme paikalliseen kuvataidepainotteiseen kouluun. Reissu oli aivan mahtava. Baletti ei todellakaan ollut "my cup of tea", mutta voinpahan sanoa, että olen käynyt katsomassa balettia (huom. Vilnassa). Ravintolat Vilnassa olivat hienoja ja ruoka äärimmäisen hyvää. Nuorena tyttönä en toki ollut kovin monesti edes ravintolassa käynyt, joten kaikki ravintolaruoka oli erikoista ja erityisen hyvää.

Olin lapsesta saakka haaveillut kunnon aurinkolomasta, joten Vilnan reissu ei vielä täyttänyt tätä toivetta vaikkakin oli hieno ensimmäinen kaupunkiloma. Ensimmäisen oikean etelänmatkani tein Turkkiin muistaakseni vuonna 2005. Otimme silloisen poikaystäväni kanssa äkkilähdön Alanyaan. Juuri sopiva kohde aloittelevalle matkailijalle. Turkin loma oli juuri sitä etelänmatkailua, josta olin haaveillut jo lapsesta saakka. Öllöttelyä hotellin altaalla, uimista lämpimässä merivedessä ja tutustumista paikalliseen kulttuuriin (jos ei muuta niin ainakin ruokakulttuuriin). Jo tällä lomalla huomasin, että ns. turistirysät eivät ehkä ole minun juttuni vaan kaipaan enemmän rauhallisuutta ja vähemmän muita turisteja.

Turistirysä (Teneriffa Playa de las Américas)

Loma ei-turistirysässä vaatisi omatoimimatkailua, mutta rohkeus ei ole vielä tähän päiväänkään mennessä riittänyt lähtemään omatoimimatkalle Viroa kauemmas. Olen todella kova stressaamaan ja tämä on yksi syy, miksi olen aina loppupeleissä tyytynyt valmismatkaan. Lähden lomalle rentoutumaan ja tiedän, ettei se onnistu, jos joudun itse huolehtimaan lennot, kyyditykset, hotellit ym. Minulla on myös taipumusta sairastua lomilla, joten sekin tuo lisästressiä. Minulla on erittäin herkkä maha, joka ärtyy vielä enemmän stressistä. Toinen Thaimaan lomani meni ihan penkin alle sairastelun vuoksi. Silloin olin kiitollinen, että olin ottanut valmismatkan, koska opas tuli mukaani sairaalaan ja yhdessä selitimme vaivaani huonoa englantia puhuvalle lääkärille. Ei opas kovin paljon paremmin englantia puhunut kuin minäkään, mutta tuki olikin lähinnä henkistä laatua. 

 Thaimaa Cha Am

Ensimmäisen Turkin reissuni jälkeen matkustusinnostus sen kuin kasvoi. Rahat ja lomien puute on rajoittanut matkustelua valitettavan paljon. Koettuna on tähän mennessä pariin kertaa sekä Thaimaa että Teneriffa ja kerran Gran Canaria ja Kreikka. Kanariansaarille olen mennyt "pakon edessä", mutta nyt kolmen reissun jälkeen voin sanoa, ettei Kanarialla loppupeleissä niin kamalaa ole. Kylmäähän siellä on kuin Suomessa kesällä ja kulttuuriakaan ei ole minkäänlaista. Niin, että mitä siellä nyt sitten on, että sinne kannattaa matkustaa? No ei oikein mitään, mutta aina Kanariakin loman Suomessa voittaa. 

 Teneriffa

Teneriffalla olen käynyt isäni viisikymppisiä juhlimassa. Se olikin ainut meidän koko perheen yhteinen loma (snif). Sittemmin vanhempani ovat eronneet ja pikkusiskoni vannonut, ettei lähde meidän perheen kanssa enää mihinkään lomalle. Tämän vuoksi Kreikan lomalle lähteminen minun kanssani oli siskolle jo jonkinasteinen myönnytys. Toisen kerran kävin Teneriffalla, koska kaverini oli jo varannut matkan sinne ja halusi välttämättä sinne "kun ei siellä ole liian kuuma" (eli siis siellä on ihan s**tanan kylmä). Kävin siis toistamiseen kalisuttelemassa hampaita Teneriffan rannoilla. Gran Canarilla kävimme äitini viisikymppisiä juhlimassa tynkäperheen voimin. Se oli itseasiassa ihan mukava reissu, mikä johtunee enemmän seurasta kuin paikasta.

Gran Canaria

Ehdottomasti paras tähän mennessä kokemani maa on Thaimaa. Siellä on lämmintä ja kaikin puolin ihan erilaista kuin Suomessa. Vaikka rennoista rantalomista pidänkin niin Bangkok on tehnyt lähtemättömimmän vaikutuksen minuun. Sinne on päästävä uudelleen ja tällä kertaa 4 päivää ei riitä

Thaimaa Bangkok

Rantalomakohteista Krabin seutu on tähän mennessä kokemistani hienoin. Aasia noin muutenkin kiehtoo minua ja olisi kiva käydä jossain vaiheessa esimerkiksi Vietnamissa ja jos joskus rohkeus riittää niin muutaman kuukauden reppureissu Aasian lämpimissä maissa olisi unelmien täyttymys. Jospa joskus rohkeus riittäisi toteuttamaan tuon unelman.

Thaimaa Krabi

Seuraavaa reissua olen suunnittelemassa rahatilanteesta riippuen ehkä Thaimaahan. Veljeni haluaisi käydä maassa ja tietenkin minä haluan tuppautua mukaan. Olenkin suunnitellut kahden viikon lomaa jollekin rauhalliselle saarelle. Veljeltähän ei kysytä mielipidettä asiaan vaan minä kerron mihin suunnataan. Vitsi vitsi. Minä vaan tykkään kovasti suunnitella ja haaveilla, joten hän luultavasti odottaa minun keksivän meille jonkun kivan paikan, joka miellyttää molempia. Olisi ihana päästä kristallinkirkkaan veden äärelle ja majoittautua bungalowissa (ilman torakoita ja kyykkyvessaa). Tällä hetkellä Koh Lanta kuulostaisi hyvälle vaihtoehdolle, mutta itseni tuntien saari tullee vaihtumaan vielä moneen kertaan ennen kuin oikeasti päästään siihen vaiheeseen, että voidaan miettiä matkan varaamista. Siinä vaiheessa, kun kohteesta pitää oikeasti päättää, olen tietenkin niin pee aa, että lähden Gran Canarialle Playa del Inglesiin makoilemaan nudistirannalle ja kiertämään homobaareja. Nämä kun jäivät viime reissulla tekemättä. Menisi kai se loma niinkin.

Kesälomareissu Kreetalle

Kävin kesälomallani elokuussa viikon matkalla Kreetalla. Matkan varasin heinäkuussa huomattuani, että täältä "pohjoisesta" (Oulusta) pääsee suoralla lennolla kohtuu halvalla pakettimatkalle Kreetalle. Intouduin niin, että varasin matkan sen kummemmin miettimättä mitään sellaisia sivuseikkoja, kuten haluaako matkakumppanini lähteä mukaan tai onko minulla varaa matkaan. Muutama näihin kysymyksiin liittyvä takapakki koettiin ennen lomalle lähtöä, mutta niistä selvittiin ja pääsin käymään Kreetan lämpimällä saarella sisareni ja kaveripariskunnan kanssa. Joskus kannattaa luottaa intuitioon ja tehdä niin kuin mieli tekee sen kummemmin miettimättä. Tätä mieltä en ollut kahta viikkoa ennen matkaa, kun huomasin olevani vailla matkaseuraa, vaikka olin maksanut jo matkat kahdelle hengelle. Onneksi rakas pikkusiskoni tuli hätiin ja "suostui" lähtemään minun kustantamalle matkalle. Kaamea kohtalo pikkusiskollani. Oikein pahaa teki viedä hänet väkipakolla 30 asteen helteeseen uimaan mereen ja ottamaan aurinkoa. Totta kai kuka tahansa viettää mieluummin aikaa sateisessa ja kylmässä Suomessa koulun penkillä istuen. Siskolle jäi varmaankin ikuiset traumat lomasta (itseasiassa jäi, mutta siitä tuonnempana).

Minun pitäisi varmaan kertoa jotain hyödyllistä kokemuksistani Kreetalla eikä vain surkutella sisareni kohtaloa. Olimme siis Kreetalla elokuussa 2012 ja hotellimme oli Agia Marinan kylässä. Agia Marina oli kohtuullisen rauhallinen kylä. Toki Agia Marina elää turismilla ja kaikki palvelut on turisteille suunnattuja, mutta katukuvasta uupui humalaiset turistit ja väenpaljous. Pääkadulta löytyi ravintoloita ja turistikauppoja, mutta iltaelämää Agia Marinassa ei ollut. Iltaelämää löytyi kävelymatkan päässä olevasta Plataniaksen kylästä. Tokikaan en suosittele lähtemään korkeimmat korot viuhuen kävellen Plataniakseen (kuten itse tein), koska se reissu voi päätyä kipeisiin jalkoihin ja kotimatkaan avojaloin korkkarit kädessä. Jos olette minua kokeneempia korkkarikävelijöitä niin antaa palaa. Plataniaksesta löytyy Agia Marinaan nähden enemmän yökerhoja (joita Agia Marinassa taisi olla pyöreä nolla), ravintoloita ja kauppoja. 

Agia Marinan ranta

Majoituimme Mastorakis Villageen, joka on keskitasoinen huoneistohotelli pienen kujan päässä alle 200 metrin päästä rannasta ja Agia Marinan pääkadulta. Hotelli oli perustasoinen ja siisti. Huoneita oli eri kokoisia ja tietenkin minulle ja siskolleni tuli pienin mahdollinen yksiö. Se ei kuitenkaan menoa haitannut, koska harvemmin reissussa hotellihuoneessa aikaa viettää muuten kuin nukkuen. Huoneeseen olisin kuitenkin kaivannut leivänpaahdinta ja mikroaaltouunia. Siskoni pakastepizzojen ystävänä (kyllä vain myös lomalla!) olisi kaivannut uunia, mutta se ei taida olla yleinen mukavuus edes huoneistohotelleissa. Hotellin työntekijöiden kanssa emme olleet tekemissä kuin loman alussa ja lopussa. Saavuimme hotellille puolen yön maissa viikonloppuna ja hotellin miestyöntekijät haisivat vahvasti viinalle. Kai he olivat tulleet vain näyttämään suurelle turistimäärälle heidän huoneensa, koska sen päivän jälkeen kyseisiä miehiä en enää nähnyt. Kaiken kaikkiaan hotellista jäi hyvä fiilis ja voin suositella sitä kaikille muille paitsi bilehileille (sijainnin vuoksi).

Mastorakis Village

Sää arvatenkin oli elokuussa kuuma. Päivisin oli lämmintä reilut 30 astetta ja yölläkään ei (normaalin ihmisen) tarvinnut palella. Jos vilukissa lähtee Kreetalle niin suosittelen kuumuudesta huolimatta villasukkien ottamista mukaan. Minua alkoi illalla paleltamaan varpaita vaikka muuten pärjäsin hellemekolla yölläkin. Päivisin kuumuus oli niin kova, ettei tehnyt mieli lähteä kiertelemään kylille. Tämän vuoksi meillä jäi niinkin suuri nähtävyys kuin Hanian kaupungin keskusta näkemättä. Ei vain tehnyt mieli lähteä päiväsaikaan kuljeksimaan ihmisten ilmoille hikoillen kuin pieni sika. Iltaisin iski laiskuus emmekä jaksaneet silloinkaan lähteä Haniaan. (Agia Marinan pääkadulta olisi päässyt kätevästi bussilla alle kahdella eurolla Haniaan.) Säästä vielä sen verran, että klo 18 jälkeen alkoi olla inhimilliset kelit lähteä jalkautumaan ravintoloihin ja kauppoihin. Agia Marinassa ja Plataniaksessa ovat liikkeet auki iltamyöhään. Kaupoissa on tarjolla normaalia turistikrääsää (vaatteita, Kreeta aiheisia tuliaisia, koruja, feikkihajuvesiä ym.).

Pääkatu Agia Marinassa

Kaikille Kreetan saarelle menijöille suosittelen auton vuokraamista. Meillä oli auto vuokrattuna kolme päivää ja olisi voinut olla kauemminkin. Emme ottaneet paineita nähtävyyksillä juoksemisen suhteen vaan kävimme siellä missä huvitti kulloisenakin päivänä käydä. Ensimmäisenä autoilupäivänä kävimme Elafonissin rannalla. Matka rannalle oli hienompi kokemus kuin itse ranta. Ranta oli hieno kirkkaine vesineen ja mataline rantoineen. Olisihan se ollut hieno kokemus ja kaunis ranta ilman niitä kaikkia muita turisteja, jotka rannalla ja vedessä ähöttivät. Opas oli kuvaillut rantaa rauhalliseksi. Tämä määritelmä ei minusta täyty, jos rannalla ei meinaa löytää edes paikkaa omalle pyyhkeelle, jotta voisi makoilla auringossa. Elafonissin ranta oli pettymys, mutta matka sinne oli seikkailu.

Elafonissin ranta

Elafonissin rannalle ajoimme pari tuntia pelkässä vuoristossa. Myöhemmin saimme tietää, että rannalle olisi päässyt ajamaan myös rantatietä. Seurasimme Elafonissin kylttejä ja ne veivät rannalle vuoristoteiden kautta. Vuoristotiet olivat kapeita, mutkaisia ja ihan jyrkänteen laidalla. Vuoristossa ajellessa traumoja sai joka ikinen kyydissä ollut. Kaikki minut tuntevat tietävät, ettei minua ole luotu auton rattiin saati sitten ajamaan kapeita vuoristoteitä vain metrien päässä varmasta kuolemasta. Ei auttanut itku markkinoilla vaan ajettava oli. Näin jälkikäteen ajateltuna vuoristossa ajaminen oli yksi matkan hienoimpia kokemuksia.

Autona meillä oli neljän hengen Hyundai, jota ei ollut hevosvoimilla siunattu. Auto-raasu oli vain muutaman vuoden vanha ja selvästi veteli viimeisiä henkäyksiään. Moneen kertaan mietimme joudummeko työntämään auton mäen päälle. Luulisi, että vuoristoisella saarella osattaisiin hankkia vuokra-autot sen mukaan, että ne kestävät vuoristoteillä ajoa. Moottoritiellä ajaessa meidät ohitti moni Fiat Punto ja muu pikkuauto, vaikka ajoin melkein kaasu pohjassa. Vauhtiennätys Hyundailla (alamäessä moottoritiellä ajettuna) oli 90 km/h! Voi sitä vauhdin hurmaa.

Pikku-Hyundai

Toisena autoilupäivänä kävimme Kournas Lakella eli suomalaisittain Kournajärvellä. Vesi oli kirkasta ja turisteja oli todella vähän. Järvellä ei ollut normaalia hiekkarantaa vaan ne muutamat ihmiset, jotka näimme, makoilivat puiden varjossa nurmikolla. Maisema oli kaunis lukuunottamatta poljettavia räikeänvärisiä muoviveneitä. Onneksi niitä lipui järvellä vain muutama. Kävimme järvessä uimassa ja nautimme hienoista maisemista. Rannalla työnsimme jalat veteen ja annoimme pikkukalojen syödä kuollutta ihoa jaloistamme. Ehdottomasti vierailemisen arvoinen paikka.

Kournas Lake

Viimeisenä autoilupäivänä oli niin kuuma, että kävimme vain aamupäivällä Haniassa markkinoilla. Muutama tunti markkinoilla riitti emmekä pystyneet enää jatkamaan Hanian keskustaan vaan suuntasimme takaisin hotellille ja suoraan uimaan. Markkinat olivat sinänsä näkemisen arvoiset, jos ei sellaisilla ole ennen käynyt. Samanlaisia markkinoita on monessa muussakin lomakohteessa, joissa olen käynyt. Kakkosluokan turistivaatetta halvalla. 

Moni kiinnostava paikka jäi kokematta ja seuraavalla kerralla (jos sellainen vielä tulee) pitää ehdottomasti vuokrata auto koko loman ajaksi (ja mennä hotelliin, jossa on oma uuni, jotta siskoni voi lämmitellä itselleen niitä pakastepizzoja). Tällä kertaa meillä jäi näkemättä minolaisen kulttuurin jäänteet. Suunnittelimme, että olisimme käyneet Knossoksessa tai lähempänä olevassa Faistoksessa, mutta emme sitten jaksaneetkaan lähteä ajamaan "mopoautollamme" niin pitkälle. Myöskään Samarian rotkolla emme käyneet. Olimme jo suunnitelleet suuntaavamme sinne heti ensimmäisenä, kunnes oppaamme kertoi, ettei sinne kannata lähteä omalla autolla. Auto pitää jättää rotkon alkuun ja siitä lähtee noin kilometrin mittaiset portaat alas rotkoon. Harvan kunto kuulemma riittää niiden kapuamiseen takaisin ylös. Jos Samarian rotkolle haluaa niin kannattaa ostaa valmis retki.

Sitten vielä muutama sana hintatasosta ja ravintoloista. Kannattaa katsoa mihin ravintolaan menee syömään. Agia Marinassa oli todella hyviä ravintoloita ja perusravintoloita. Me halusimme usein omaa rauhaa ja menimme tyhmyyksissämme ravintoloihin, joissa oli hiljaista. Alkeellinen virhe. Ruoka oli keskitasoista eikä mitenkään erikoista. Lopulta vierailimme ravintolassa, jonka olimme huomanneet olevan melkein täynnä joka ilta. Hitsi, että ruoka oli hyvää! Maailman ihaninta tsatsikia! Nam nam. Kahden hengen ruokailu sisältäen alkupalat, pääruuat, jäkiruuat, pikkupullo ouzoa ja juomana limukat maksoivat yhteensä 22e (plus tippi omantunnon mukaan). Yleensäkin ravintolaillallisen alkoholittomine juomineen sai reilulla 10 eurolla. Mehän emme sotke ruokanautintoon alkoholia vaan nautimme ruuat ja viinat erikseen. :)

Yhtä kaikki voin suositella Kreetaa lomakohteena lämpöä pelkäämättömille matkaajille. Auringonpalvojille ja kreikkalaisen ruuan ystäville se on paratiisi. Muistakaa vuokrata auto (ja käydä Haniassa)!

Tästä se alkaa

Tästä se ihka ensimmäisen blogini ensimmäinen kirjoitus alkaa. Idean blogiini olen saanut huomattuani, etten löydä useinkaan internetistä ihmisten omia kokemuksia hakemistani aiheista. Usein surffailen matkailusivustoilla, mutta mielellään lukisin lisää ihmisten omia kokemuksia erilaisista matkailukohteista.

Minulla on tarkoituksena kertoa omia matkakokemuksia siltä kantilta, että tiedosta olisi hyötyä ihmisille, jotka ovat matkaamassa tai suunnittelevat matkaavansa samaan kohteeseen. Kovin usein en matkusta, mutta silloin harvoin, kun pääsen reissuun, mielelläni jaan kokemuksiani. Jos en kirjoita niitä ylös, joutuvat ystävät ja läheiset kuuntelemaan alituiseen samat jutut matkani hienoista ja huonoista hetkistä. Koitan siis säästää heidänkin hermoja kirjoittamalla osan innostuksestani tänne blogiin.

Kakkapylly kiittää ja kuittaa ensimmäisen blogitekstin kirjoitetuksi.