Poden kroonista matkakuumetta. Pahimmillaan matkakuume on aina reissun jälkeen. Olen lapsesta saakka haaveillut ulkomaanmatkoista varsinkin lämpimiin maihin. Lapsuudessani perheelläni ei ollut varaa matkustaa ja kaiholla katselin kavereitani, jotka kävivät etelänmatkoilla harva se talvi. Voi sitä kateuden määrää! Nyt kun olen päässyt matkustuksen makuun, en saa siitä tarpeekseni.
Ensimmäisen kerran kävin ulkomailla (Ruotsiahan ei voi lukea ulkomaaksi varsinkaan, jos on käynyt vain päiväristeilyllä Tukholmassa) lukiossa ollessani. Kävin kahden opettajan ja toisen lukiolaisen kanssa Liettuassa Vilnassa tutustumassa paikalliseen kuvataidepainotteiseen kouluun. EU tuki tuota reissua (en kyllä ymmärrä miksi!) ja itselleni jäi maksettavaksi vain omat ostokset. Lennot, hotellin, ruokailut, taksilla ajot ja kulttuurielämykset maksettin jostain EU:n avustuksesta. Kävimme katsomassa balettia, ruokailemassa ihanissa ravintoloissa ja tutustuimme paikalliseen kuvataidepainotteiseen kouluun. Reissu oli aivan mahtava. Baletti ei todellakaan ollut "my cup of tea", mutta voinpahan sanoa, että olen käynyt katsomassa balettia (huom. Vilnassa). Ravintolat Vilnassa olivat hienoja ja ruoka äärimmäisen hyvää. Nuorena tyttönä en toki ollut kovin monesti edes ravintolassa käynyt, joten kaikki ravintolaruoka oli erikoista ja erityisen hyvää.
Olin lapsesta saakka haaveillut kunnon aurinkolomasta, joten Vilnan reissu ei vielä täyttänyt tätä toivetta vaikkakin oli hieno ensimmäinen kaupunkiloma. Ensimmäisen oikean etelänmatkani tein Turkkiin muistaakseni vuonna 2005. Otimme silloisen poikaystäväni kanssa äkkilähdön Alanyaan. Juuri sopiva kohde aloittelevalle matkailijalle. Turkin loma oli juuri sitä etelänmatkailua, josta olin haaveillut jo lapsesta saakka. Öllöttelyä hotellin altaalla, uimista lämpimässä merivedessä ja tutustumista paikalliseen kulttuuriin (jos ei muuta niin ainakin ruokakulttuuriin). Jo tällä lomalla huomasin, että ns. turistirysät eivät ehkä ole minun juttuni vaan kaipaan enemmän rauhallisuutta ja vähemmän muita turisteja.
Turistirysä (Teneriffa Playa de las Américas)
Loma
ei-turistirysässä vaatisi omatoimimatkailua, mutta rohkeus ei ole vielä
tähän päiväänkään mennessä riittänyt lähtemään omatoimimatkalle Viroa
kauemmas. Olen todella kova stressaamaan ja tämä on yksi syy, miksi olen
aina loppupeleissä tyytynyt valmismatkaan. Lähden lomalle rentoutumaan
ja tiedän, ettei se onnistu, jos joudun itse huolehtimaan lennot,
kyyditykset, hotellit ym. Minulla on myös taipumusta sairastua lomilla,
joten sekin tuo lisästressiä. Minulla on erittäin herkkä maha,
joka ärtyy vielä enemmän stressistä. Toinen Thaimaan lomani meni ihan
penkin alle sairastelun vuoksi. Silloin olin kiitollinen, että olin
ottanut valmismatkan, koska opas tuli mukaani sairaalaan ja yhdessä
selitimme vaivaani huonoa englantia puhuvalle lääkärille. Ei opas kovin
paljon paremmin englantia puhunut kuin minäkään, mutta tuki olikin
lähinnä henkistä laatua.
Thaimaa Cha Am
Ensimmäisen Turkin reissuni jälkeen matkustusinnostus sen kuin kasvoi. Rahat ja lomien puute on rajoittanut matkustelua valitettavan paljon. Koettuna on tähän mennessä pariin kertaa sekä Thaimaa että Teneriffa ja kerran Gran Canaria ja Kreikka. Kanariansaarille olen mennyt "pakon edessä", mutta nyt kolmen reissun jälkeen voin sanoa, ettei Kanarialla loppupeleissä niin kamalaa ole. Kylmäähän siellä on kuin Suomessa kesällä ja kulttuuriakaan ei ole minkäänlaista. Niin, että mitä siellä nyt sitten on, että sinne kannattaa matkustaa? No ei oikein mitään, mutta aina Kanariakin loman Suomessa voittaa.
Teneriffa
Teneriffalla olen käynyt isäni viisikymppisiä juhlimassa. Se olikin ainut meidän koko perheen yhteinen loma (snif). Sittemmin vanhempani ovat eronneet ja pikkusiskoni vannonut, ettei lähde meidän perheen kanssa enää mihinkään lomalle. Tämän vuoksi Kreikan lomalle lähteminen minun kanssani oli siskolle jo jonkinasteinen myönnytys. Toisen kerran kävin Teneriffalla, koska kaverini oli jo varannut matkan sinne ja halusi välttämättä sinne "kun ei siellä ole liian kuuma" (eli siis siellä on ihan s**tanan kylmä). Kävin siis toistamiseen kalisuttelemassa hampaita Teneriffan rannoilla. Gran Canarilla kävimme äitini viisikymppisiä juhlimassa tynkäperheen voimin. Se oli itseasiassa ihan mukava reissu, mikä johtunee enemmän seurasta kuin paikasta.
Gran Canaria
Ehdottomasti paras tähän mennessä kokemani maa on Thaimaa. Siellä on lämmintä ja kaikin puolin ihan erilaista kuin Suomessa. Vaikka rennoista rantalomista pidänkin niin Bangkok on tehnyt lähtemättömimmän vaikutuksen minuun. Sinne on päästävä uudelleen ja tällä kertaa 4 päivää ei riitä
Thaimaa Bangkok
Rantalomakohteista Krabin seutu on tähän mennessä kokemistani hienoin. Aasia noin muutenkin kiehtoo minua ja olisi kiva käydä jossain vaiheessa esimerkiksi Vietnamissa ja jos joskus rohkeus riittää niin muutaman kuukauden reppureissu Aasian lämpimissä maissa olisi unelmien täyttymys. Jospa joskus rohkeus riittäisi toteuttamaan tuon unelman.
Thaimaa Krabi
Seuraavaa reissua olen suunnittelemassa rahatilanteesta riippuen ehkä Thaimaahan. Veljeni haluaisi käydä maassa ja tietenkin minä haluan tuppautua mukaan. Olenkin suunnitellut kahden viikon lomaa jollekin rauhalliselle saarelle. Veljeltähän ei kysytä mielipidettä asiaan vaan minä kerron mihin suunnataan. Vitsi vitsi. Minä vaan tykkään kovasti suunnitella ja haaveilla, joten hän luultavasti odottaa minun keksivän meille jonkun kivan paikan, joka miellyttää molempia. Olisi ihana päästä kristallinkirkkaan veden äärelle ja majoittautua bungalowissa (ilman torakoita ja kyykkyvessaa). Tällä hetkellä Koh Lanta kuulostaisi hyvälle vaihtoehdolle, mutta itseni tuntien saari tullee vaihtumaan vielä moneen kertaan ennen kuin oikeasti päästään siihen vaiheeseen, että voidaan miettiä matkan varaamista. Siinä vaiheessa, kun kohteesta pitää oikeasti päättää, olen tietenkin niin pee aa, että lähden Gran Canarialle Playa del Inglesiin makoilemaan nudistirannalle ja kiertämään homobaareja. Nämä kun jäivät viime reissulla tekemättä. Menisi kai se loma niinkin.
